Ajatuksiani..

 kirjoittaessani..

♥

"Sain säron siipeeni, kuka sen korjaa? Sain särön siipeeni, kai mullakin on oikeus olla joskus allapäin?"

♥

"Miks kaikki luulee, että mä tarkoitan pahaa. Ei ymmärrä, ja vääristää mielessään."

♥

"Kuka olen? Mikä määrittelee minut? Se, mitä minun toivotaan olevan? Se, mitä minun halutaan olevan? Se, mitä minun käsketään olla? Se, mitä muut on? Kuka olen?"

♥

"Rakkaat, hankalat ystäväni.."

♥

"I love you all."

♥

Piirrustusvihot

Ne loppu AINA liian nopeesti! Kaikista tuskallisinta on, kun on inspis, eikä mistään löydy vihkoa johon vois piirtää/purkaa inspiraatiotaan. Ainoo mikä löytyy on joku valmiiks ruudutettu tai viivotettu vihko! No, kyllä sellanen käy hätätilanteessa, mutta parasta on piirtää tyhjälle paperille niin että mikään ei ole luovuuden tiellä.
Vanhoja piirrustusvihkoja on kiva selata, ne ovat kuin päiväkirjoja. Kertovat mistä pidän/pidin, tyylistäni piirtää ja kuinka olen kehittynyt vai olenko kehittynyt. Myös saan vinkkejä siihen miten kannattaa/ei kannata piirtää. Mikä toimii ja mikä ei.
Joten nyt mun pitäis lähtee ostaan piirustusvihkoa, täytyy vaan toivoo, että löytyy samanlainen vihko mikä mulla viimeseks on ollu. Siihen oli hyvä piirtää!

Postaan, sneilaan ja muut termit

Tänään ajattelin vailttaa siitä, kun ihmiset käyttävät aivan wierdoja (*outoja) termejä puhuessaan (ja kirjoittaessaan) ihmisille, jotka ymmärtävät/eivät ymmärrä niitä. Eikö voisi avata termiä aina muutamalla sanalla, kun tietää että välttämättä kaikki eivät tiedä mitä tarkoitat? Siis se ei voi olla noin vaikeeta! Sen sijaan, että sanoo (tai kirjottaa) "Mä meen sneilaan." vois sanoo mieluummin "Mä meen sneilaan, siis käperryn etana-asentoon ja olen paikoillani :P" Ihmisten, jotka ei oo niin sisällä jutussa, on helpompi tajuta mistä on kyse.

Kesälampaani ♥

Pöö kaikki!

Siltä varalta, että vanha "kökkö-blogini" ei näytä blogiani, vaan menee 'luo uusi blogi' -sivuun (tai jonnekkin) Ajattelin laittaa ne (huimat kolme) päivitykseni tänne.. ^^

Mukaan lukien kuinka tein Naruto-cossi otsapannan! Kannattaa kahlata läpi!

~ ~ ♥♫♥♫♥♫♥♫♥ ~ ~

 Söpö

Eka:
"Heips!

Tämä on esimmäinen merkintäni tähän blogiin. Tämä on myös ensimmäinen blogini, joten vasta totuttelen sen käyttöä. ^^
Mutta siis jotakin minusta, meillä kotona on viisi kissaa ja kaksi koiraa. Ja nyt siis kerron niistä, enkä itsestäni kuten ajattelin. :D
Kissoja meillä on (vanhuusjärjestyksessä) Ronja, Söpö ja Nalle, Amanda sekä Viiru. Ronja on Söpön ja Nallen äiti, noin. 12v. Söpö on poika toisinkun Nalle. Ne ovat samasta pentueesta, ja noin 8v. Amanda on taas siskoni Keski-Suomesta mukaanaan tuoma kissa, parin vuoden ikäinen. Se sai kaksi pentuetta, jälkimmäisestä meille jäi Viiru-poika (täyttää vuoden tämän kuun 23. päivä). :D Kaikki paitsi Viiru on leikattuja. ♥
Koirista toinen on Pave, espanian mastiffin ja lanceerin sekotus (en osaa kirjottaa rotuja :P) Elikkäs aikas kookas. :P Aina tiellä, sellainen pahvi-aivo. Rakas pahvi-aivo. Ja sitten on Sulo. No, nimikin kertoo että se on sellainen jäte-astia. Syö kaiken. Rodultaan labratorin noutaja. Molemmat ovat neljä vuotiaita ja leikattuja.
Taidan liittää pari kuvaa.. joskus. ^^"

 Ronja

 Viiru-pentu, varmaan puolivuotta

Toka:
"♥ Cossia cossia ♥

Cosplay, on harrastus lähellä sydäntäni. Siinä yhdistyvät teatteri ja Japanin manga & anime kulttuuri. Olen cossannut muutaman kerran, ne olivat Narutocossi kertoja ^^ Naruto on mielenkiintoinen manga (siitä on myös anime, tosin kuka nyt ei sitä tiedä :D) ja siitä on helppo cossata melkein ketä vaan. Tosin Naruto-cossiin liittyy lähes aina otsapanta. Sitä voi olla vaikea löytää mistään ja sitten kun sellainen löytyy, se on väärästä kylästä tai/ja maksaa yli 20€. Olen huomannut yksinkertaisimmaksi tavaksi tehdä pannan itse. Tähän voisin laittaa ohjeet, tai "neuvot" mitkä kehittelin (sen jälkeen kun olin järkyttynyt 40€ maksaneesta konoha-otsapannasta.. ^^'') kun aloin tehdä otsapantoja itse.

Otsapanta: (Lue ohjeet kerran tai kaksi huolellisesti läpi, ennen kun aloitat. Helpottaa hahmottamista..)

Tarvikkeet: Kartonkia pohjaksi (myös pahvi käy, tosin se menee helposti 'ruttuun'), paperia päälle (ei pakko, mutta etenkin pahvia kaytettäessä suositeltavaa), lyijykynä, musta tussi, hopea tussi ja kangasta

1. Leikkaa kartongista sopivan kokoinen pohja. Ensiksi vaikka suorakulmainen, sitten tee lyhimmistä sivuista hieman kaarevat.
2. Leikkaa paperista samanlainen pala ja hahmottele siihen haluamasi merkki ja kolme 'palluraa' (ikäänkuin ruuveiksi tai pulteiksi) kaareviin reunoihin lyijykynällä.
3. Vahvista reunat mustalla tussilla.
4. "Väritä" hopealla tusilla ("metallia pintaan"). Varo, ettei mene mustan päälle! Mulla se ei lähde siitä päältä, eikä mustalla voi edes värittää hopean päälle. Kannattaa kokeilla ennakkoon miten tussisi reagoivat toisiinsa.
5. Nyt sinulla on kuva valmis. Voit halutessasi päällystää sen kontaktimuovilla, mutta se on hiukka hankalaa. Etenkin kulmista, mutta sitten ei ainakaan sade pilaa paperista otsasuojusta. Paina kuva kontaktimuoville ja taita "ylimääräiset reunat" taakse piiloon.
6. Tee otsasuojuksen nauha. (Tässä kannattaa kysyä apua joltain joka osaa ommella hyvin, jos on pienintäkin epävarmuutta, ettei mene pieleen. Sinänsä tosi yksinkertainen, mutta jos ei oikein osaa ommella.. :D En vähättele, en. Mutta ettei mene kangasta hukkaan ♥)
6.1. Leikkaa kankaasta sopivan kokoinen pala, niin että se on taitettuna hieman (n.1-2cm) leveämpi(korkeus suunnassa :D) kuin otsa'kuva'. Leikkaa niin pitkä, että saat sen solmittua pääsi ympärille ja siitä jää reilut "suikaleet" roikkumaan..
6.2. Taita kangas, ompele suoralla, huolittele reunat, jätä kuitenkin vara kääntämiseen (pieni reikä ^^)
6.3. Suorista päältä ja vaikka silitä. Tikkaa päältä läheltä reunaa.
7. Kiinnitä kuva nauhaan, suunnilleen keskelle. Voit käyttää ompelukonetta tai nitojaa. Suosin itse ompelukonetta, etenkin akatsuki-otsapantaa tehdessä on helppo ommella 'keskiviiltoa' pitkin. Myös reunassa olevista 'palluroista' kannattaa ommella, paikallaan siksakkia. Nitoja on yksinkertaisempi tapa, mutten sitä suosittele. ^^'' Ei nimittäin ole kivan näköinen..
8. Ihaile valmista työtäsi, tarkista onko virheitä ja sovita ♥

Toivottavasti ohjeestani on jotain hyötyä!"

Ja kolmas:
" Kesä tulee, jee!

Ihanaa, tänään huomasin, että lumet sulaa pian pois!! On jo paljon kohtia mistä pilkistää asfalttia tai ruohoa! Lisäksi isot tiet on jo ihan sulat (pelkkää asfalttia ♥)! Mä olen selvästikkin enemmän kesäihminen, kyllä mä helposti kestän koviakin pakkasia, mutta kyllä kesä talven voittaa!
Kesä on parasta aikaa, koska..

• Saa tavata kavereita
• Elämä virtaa minuun, en enää horrosta ^^
• Saa pitää ihania kesävaatteita
• Kesäloma ♥
• Pääsee uimaan
• On lämmin
• Voi kiivetä puuhun ja jäädä sinne istuskelemaan
• Voi makoilla missä vaan :D
• Kesätapahtumat, kuten leirit ja yökylä-reissut ym.
• Jätskiä
• Ihanat kesämekot saa kaivaa esiin!"
  

Tuli mieleen..

että mähän olen kirjottanut äikässä sellasen kivan kirjotelman. Aiheena oli unelma. Voisin liittää sen tähän.. Minulle tyypillisen kirjoitustapaan, siinä on toistoa.. Opettaja ei pitänyt niistä :p Se on monesti KIELTÄNYT laittamasta toistoja. ^.^

Kyllä, siinä on kuva tossuistani :D

Ystäväni Unelma

Ajatellessani käsitettä ’unelma’ mieleeni tuli jotain kiemuraista ja keltaista. Kun jotakin savua, joka katoaa pienenkin henkäyksen seurauksena kauas pois. En voi vangita sitä lasipurkkiin, se väistää. Sen kanssa pitää ystävystyä. Tiedän sen. Unelma on jotakin haurasta ja kevyttä, jotakin joka voi toteutua ja tuhoutua samanaikaisesti. Jotain saavuttamatonta. Kun olen juuri saamassa sitä kiinni, se pakenee. Saadakseni sen minun täytyy seurata sitä sokkeloisessa elämän metsässä, jossa on petollisia soita ja mutkikkaita polkuja. Minun täytyy luopua jostakin unelmasta, jotta voisin seurata toista. Se on unelman heikkous ja hienous.

Ovi. Tarvitsen avaimen. Huomaan kuinka Unelmani, ystäväni, on pysähtynyt ovelle, se alkaa hitaasti liukua oven raosta. Kurkistan ikkunasta ja näen mitä oven takana on. ”Kun kadonneita muistoja, joita en ikinä ole kokenut.” Muistan joskus sanoneeni noin. Silloin kun kurkistin eräästä toisesta ikkunasta, silloin päästin Unelmani pois. Mutta nyt en tekisi niin. Haen avaimen, vaikka tuhansien soiden takaa, miljoonien merien tuolta puolen. Niin paljon minä Unelmaani rakastan. Joudun ehkä luopumaan joistain ihmisistä, unelmista, paikoista mutta en anna periksi. Niin paljon minä Unelmaani rakastan.

Älä jätä minua. Haen avaimen ja palaan. Palaan aina. En jätä sinua.

Juoksen nopeasti. Tiedän missä avain on. En tiedä miten saan sen. Juoksen yhä nopeampaa, ja nopeampaa, melkein perillä. Vaikka huohotan, en voi jäädä lepäämään. Voimani hiipuu, mutta minun täytyy silti kiihdyttää vauhtiani. Taistelen itseni kanssa.

Siinä se on. Minun esteeni. Katson korkeaa jyrkännettä, jota ei voi kiertää. Avain on sen toisen puolen. Minun täytyy ylittää vuori. Se on ainoa mahdollisuuteni. Toivoni.

Nousen pitkin korkeaa jyrkännettä, varovaisesti, mutta nopeasti. Ensin se petollisena saa minut putoamaan, mutta sitten nousen ja yritän uudestaan. Yritän aina uudestaan. En anna periksi. Se on lupaus. Lupaus, jota en voi pettää. Nousen. Nousen yhä ylemmäs ja ylemmäs. Jyrkänne antaa periksi ja nousen vuoren laelle. Näen jyrkän alamäen, lähden taas juoksuun. Minulla on kiire. Vihdoin saavutan sen, avaimen. ”Unelmani, ystäväni tulen pian luoksesi.” Otan avaimen käteeni, se kimaltaa. Se loistaa. Se loistaa, kuin tähdet ja kuu pimeänä syksyisenä yönä. Minut valtaa suuri onni. Tunnen olevani höyhenen kevyt. Tuuli viethän minut Unelmani, ystäväni, luo.

Tuuli hymyilee minulle ja puhaltaa raikkaan henkäyksen. Henkäys kannattaa minua, saan voimaa. Ilo valtaa minut. Raikas henkäys kuljettaa minut Unelmani, ystäväni, luo. Lennän, liidän, olen pian perillä. Leikin tuulen kanssa, se leikkii kanssani.

Minut valtaa jännitys. Pian perillä. Enää vähän. Tuuli huomaa jännitykseni ja hidastaa. Se haluaa vielä leikkiä kanssani. Yritän saada sen taas liikkeelle, mutta se laskee minut maahan. Pidän avainta kädessäni. Tiedän tämän paikan. Olen lähellä. Juoksen. Enään vähän. Puristan avainta. Enään vähän.

Ja vihdoin, lopultakin, perillä. Unelmani, ystäväni, odotit minua. Kiitos! Painan avaimen lukkoon, joka haihtuu pois. Haihtuu pois, kuin ei olisi ikinä siinä ollutkaan. Unelmani, ystäväni, ojentaa kätensä minulle ja minä tartun siihen. Olemme yhtä, Unelmani ja minä. Me astumme yhdessä ovesta sisään. Ovi. Sain avaimen ja pääsin sisään. Toteutin unelmani. Selvisin voittajana. Jokin onnea suurempi, valtaa minut räjähdysmäisesti. Toteutin unelmani. Olen voittaja. Olen voittaja!

Se on minun kertomukseni. Kertomukseni unelmani toteutumisesta. Ei ole mitään, ei mitään, mikä korvaisi toteutuneen unelman. Se on jotakin ainutlaatuista. Jokainen unelma jää mieleen, ikuisesti. Jää mieleen välittämättä siitä, oletko ystävystynyt sen kanssa ja antanut sen elää. Jää mieleen välittämättä siitä, oletko kääntynyt ovella pois ja jättänyt sen kuolemaan. Luota minuun tiedän sen. Luota minuun.

  

Siinä oli fantastinen tarinani! ♥
 Mitä mieltä? Kerro toki! ;p

 Ja loppuun joku piristävä kuva: 

Itse tekemäni Deidara-figuuri (jos sitä siksi voi kutsua.. -_-)

Syvällistä(kö?)

Tuli tossa koulumatkalla mieleen, et mitä jos ei ole mitään hyvää, eikä pahaa, vaan kaikki olis neutraalia. Kaikilla mitä tapahtuu olis joku merkitys. Jos esim. kipu, sairaudet, paha haju ei ole negatiivistä- vaan neutraaleja asioita samoin kun vaikka kaunis luonto, rakkaus, hyvä tuoksu, se että menee taloudellisesti hyvin ei ole positiivisiä- vaan neutraaleja asioita.. Niin että kaikki olis täysin neutraalia ja ihminen vaan käsittäis ne omassa mielessään hyviks ja huonoiks, riippuen siitä, millälailla ne vaikuttaa olevan. Jos ihminen ei tietäis yhtään mitään mistään ja vaan kokis asiat ns. 'hyviksi' ja 'huonoiksi', vaikka kaikki vaan olisi.. neutraalia?

Ymmäsiköhän kukaan selityksestäni mitään.. O.o ..
Hyvä, koska minä en ♥
Jotain tollasta hain..
Ehehe.. Muuten kuinka moni aikoo mennä kesän Desuun?

Hei, ihmiset ja olennot jotka tänne olette eksyneet ^^

Elikkäs mulla on toinenkin blogi:
http://oneechan.blogit.fi/heips/

Mutta musta tuntuu, että se on vähän kökkö.. -__-'' Ja ajattelin, että ehkä voisin taktisesti siirtää blogit.fi-blogini tänne, jos tämä blogger aukeaisi paremmin, parempana kuin blogit.. Jep jep, eli tällästä.

Päätin alottaa bloggaamisen, kun näin erään ystäväni (Gisein) blogin ♥ Se oli hienosti toteutettu. ^v^
Niin.. Tässä oli tällästä johdattelua.. Kellokin on vasta.. mitä? Se ooon 9.17 ja mä istun ATK:n tunnilla dataamassa, me varmaan tehtiin äsken jotain exel-harjotuksia, mut ope on ite sanonut, et ei meidän aina tarvii tehä, jos ei jaksa tai jotain.. ♥ Ja niin mä päädyin nyt bloggaamaan tänne :P