Tuli mieleen..

että mähän olen kirjottanut äikässä sellasen kivan kirjotelman. Aiheena oli unelma. Voisin liittää sen tähän.. Minulle tyypillisen kirjoitustapaan, siinä on toistoa.. Opettaja ei pitänyt niistä :p Se on monesti KIELTÄNYT laittamasta toistoja. ^.^

Kyllä, siinä on kuva tossuistani :D

Ystäväni Unelma

Ajatellessani käsitettä ’unelma’ mieleeni tuli jotain kiemuraista ja keltaista. Kun jotakin savua, joka katoaa pienenkin henkäyksen seurauksena kauas pois. En voi vangita sitä lasipurkkiin, se väistää. Sen kanssa pitää ystävystyä. Tiedän sen. Unelma on jotakin haurasta ja kevyttä, jotakin joka voi toteutua ja tuhoutua samanaikaisesti. Jotain saavuttamatonta. Kun olen juuri saamassa sitä kiinni, se pakenee. Saadakseni sen minun täytyy seurata sitä sokkeloisessa elämän metsässä, jossa on petollisia soita ja mutkikkaita polkuja. Minun täytyy luopua jostakin unelmasta, jotta voisin seurata toista. Se on unelman heikkous ja hienous.

Ovi. Tarvitsen avaimen. Huomaan kuinka Unelmani, ystäväni, on pysähtynyt ovelle, se alkaa hitaasti liukua oven raosta. Kurkistan ikkunasta ja näen mitä oven takana on. ”Kun kadonneita muistoja, joita en ikinä ole kokenut.” Muistan joskus sanoneeni noin. Silloin kun kurkistin eräästä toisesta ikkunasta, silloin päästin Unelmani pois. Mutta nyt en tekisi niin. Haen avaimen, vaikka tuhansien soiden takaa, miljoonien merien tuolta puolen. Niin paljon minä Unelmaani rakastan. Joudun ehkä luopumaan joistain ihmisistä, unelmista, paikoista mutta en anna periksi. Niin paljon minä Unelmaani rakastan.

Älä jätä minua. Haen avaimen ja palaan. Palaan aina. En jätä sinua.

Juoksen nopeasti. Tiedän missä avain on. En tiedä miten saan sen. Juoksen yhä nopeampaa, ja nopeampaa, melkein perillä. Vaikka huohotan, en voi jäädä lepäämään. Voimani hiipuu, mutta minun täytyy silti kiihdyttää vauhtiani. Taistelen itseni kanssa.

Siinä se on. Minun esteeni. Katson korkeaa jyrkännettä, jota ei voi kiertää. Avain on sen toisen puolen. Minun täytyy ylittää vuori. Se on ainoa mahdollisuuteni. Toivoni.

Nousen pitkin korkeaa jyrkännettä, varovaisesti, mutta nopeasti. Ensin se petollisena saa minut putoamaan, mutta sitten nousen ja yritän uudestaan. Yritän aina uudestaan. En anna periksi. Se on lupaus. Lupaus, jota en voi pettää. Nousen. Nousen yhä ylemmäs ja ylemmäs. Jyrkänne antaa periksi ja nousen vuoren laelle. Näen jyrkän alamäen, lähden taas juoksuun. Minulla on kiire. Vihdoin saavutan sen, avaimen. ”Unelmani, ystäväni tulen pian luoksesi.” Otan avaimen käteeni, se kimaltaa. Se loistaa. Se loistaa, kuin tähdet ja kuu pimeänä syksyisenä yönä. Minut valtaa suuri onni. Tunnen olevani höyhenen kevyt. Tuuli viethän minut Unelmani, ystäväni, luo.

Tuuli hymyilee minulle ja puhaltaa raikkaan henkäyksen. Henkäys kannattaa minua, saan voimaa. Ilo valtaa minut. Raikas henkäys kuljettaa minut Unelmani, ystäväni, luo. Lennän, liidän, olen pian perillä. Leikin tuulen kanssa, se leikkii kanssani.

Minut valtaa jännitys. Pian perillä. Enää vähän. Tuuli huomaa jännitykseni ja hidastaa. Se haluaa vielä leikkiä kanssani. Yritän saada sen taas liikkeelle, mutta se laskee minut maahan. Pidän avainta kädessäni. Tiedän tämän paikan. Olen lähellä. Juoksen. Enään vähän. Puristan avainta. Enään vähän.

Ja vihdoin, lopultakin, perillä. Unelmani, ystäväni, odotit minua. Kiitos! Painan avaimen lukkoon, joka haihtuu pois. Haihtuu pois, kuin ei olisi ikinä siinä ollutkaan. Unelmani, ystäväni, ojentaa kätensä minulle ja minä tartun siihen. Olemme yhtä, Unelmani ja minä. Me astumme yhdessä ovesta sisään. Ovi. Sain avaimen ja pääsin sisään. Toteutin unelmani. Selvisin voittajana. Jokin onnea suurempi, valtaa minut räjähdysmäisesti. Toteutin unelmani. Olen voittaja. Olen voittaja!

Se on minun kertomukseni. Kertomukseni unelmani toteutumisesta. Ei ole mitään, ei mitään, mikä korvaisi toteutuneen unelman. Se on jotakin ainutlaatuista. Jokainen unelma jää mieleen, ikuisesti. Jää mieleen välittämättä siitä, oletko ystävystynyt sen kanssa ja antanut sen elää. Jää mieleen välittämättä siitä, oletko kääntynyt ovella pois ja jättänyt sen kuolemaan. Luota minuun tiedän sen. Luota minuun.

  

Siinä oli fantastinen tarinani! ♥
 Mitä mieltä? Kerro toki! ;p

 Ja loppuun joku piristävä kuva: 

Itse tekemäni Deidara-figuuri (jos sitä siksi voi kutsua.. -_-)